maanantai 9. joulukuuta 2013
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Mistä vanhuksesi unelmoi, kiunka onnellinen hän on?
"Kun saisi olla tässä kunnossa eikä tarvitsisi kotoa joutua loppuajaksi sairaalaan." Näin kuului lausahdus kun kysyin mistä vanhukseni unelmoi. Lähes kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä, onnellisiakin nykyiseen elämäänsä. Moni toki haavailee että lapset asuisivat lähempänä ja heitä ja heidän lapsiaan näkisi useammin. Joku haaveilee vielä lomamatkasta, joku siitä että pääsisi näkemään miltä kirkko näyttää remontin jälkeen. Monenkin haaveet ovat pienehköjä, ihan toteutettavissa olevia.
Onnellisuutta ja unelmointia
Kysyin asukkailta heidän unelmistaan ja kuinka onnellisia he ovat. Käsitän vasta nyt, kuinka laaja käsite onnellisuus on. Onnelan asukkaat ovat onnellisia mm. siitä, että pystyy melko hyvin vielä liikkumaan itsenäisesti, että on omaisia jotka käyvät vierailulla, että on paikka, jossa voi asua.
Yksi unelmoi siitä, että saisi hyvän loppuelämän, eikä tarvitsisi turhaan kärsiä. Toinen unelmoi siitä, että pääsisi mahdollisimman pian pois täältä. Viimeisin "unelma" tuntuu niin karulta, mutta silti toisaalta ymmärrettävältä.
Yksi unelmoi siitä, että saisi hyvän loppuelämän, eikä tarvitsisi turhaan kärsiä. Toinen unelmoi siitä, että pääsisi mahdollisimman pian pois täältä. Viimeisin "unelma" tuntuu niin karulta, mutta silti toisaalta ymmärrettävältä.
Yhdessä arjen askareissa
Valamon jälkeen mielessä oli hienoja visioita, kuinka otan asukkaan mukaan päivittäisiin arjen askareisiin. Antaisin tehdä hänen vointinsa ja kuntonsa mukaan kaiken sen minkä hän pystyy tekemään.
Paluu arkeen on ollut kuitenkin karu. Oikeasti olen joutunut tekemään töitä, että sain edes pienen hetken puuhata asukkaan kanssa pyykinpesutehtävissä.
Ilo ja tyytyväisyys tässä pienessä askareessa oli asukkaalla silminnähtävää. Ja miehet kun yleensä tykkää kaikenlaisista koneista, ei pyykkikone muodostanut poikkeusta. Nappien painaminen ja koneen päälle laittaminen oli miehelle hauska kokemus!
Ai niin, melkein unohdin. Viikkasin erään rouvan kanssa heti Valamon jälkeen edellisessä postauksessa mainitsemiani vihreitä ruokaliinoja. Pinosta ei tullut niin suora ja sileä kuin hoitajan tekemänä, mutta so what??!! Mukavaa silti oli puuhata yhdessä. Se on pääasia.
Paluu arkeen on ollut kuitenkin karu. Oikeasti olen joutunut tekemään töitä, että sain edes pienen hetken puuhata asukkaan kanssa pyykinpesutehtävissä.
Ilo ja tyytyväisyys tässä pienessä askareessa oli asukkaalla silminnähtävää. Ja miehet kun yleensä tykkää kaikenlaisista koneista, ei pyykkikone muodostanut poikkeusta. Nappien painaminen ja koneen päälle laittaminen oli miehelle hauska kokemus!
Ai niin, melkein unohdin. Viikkasin erään rouvan kanssa heti Valamon jälkeen edellisessä postauksessa mainitsemiani vihreitä ruokaliinoja. Pinosta ei tullut niin suora ja sileä kuin hoitajan tekemänä, mutta so what??!! Mukavaa silti oli puuhata yhdessä. Se on pääasia.
Ihanaiset ruokaliinat
Hoitamilleni vanhuksille tilattiin juuri upeita, vihreitä kaiken peittäviä ruokaliinoja. Takana on oikein monta tarralappua, jotta sen voi säätää oikean kokoiseksi.
Identiteettimurhaamisen lopettaneena en vain ole käyttänyt liinoja. Matonkuteitako niistä tekisi? Kertokaa, jos tulee hyviä ideoita mieleen jatkojalostuksen suhteen:))
Unelmointia
Kyselin muutamalta asukkaalta mistä hän unelmoi. Eräs mies sanoi haaveilevansa pääsystä kotiseudulle. Hänen lapsuudenkoti jäi rajan taakse Karjalaan, Kirvuun. Hän kertoi ikävoineensä koko elämänsä sinne takaisin. Tuollaista ikävää minun sukupolvi ei voi edes ymmärtää. Mies on joutunut jättämään kaiken taakseen alle kymmenen vuotiaana ja kohtaamaan pelottavan tulevaisuuden osin erillään läheisistään. Kipeitä asioita!
Rouvahenkilö puolestaan ei oikein osannut nähdä elämässään enää unelmia. Hänen puolisonsa menehtyi hiljattain ja suru on vielä pinnassa. Hän sanoi olevansa onnellinen, jos hoitajat ovat iloisia. Jäin miettimään tuota lausetta. Työni on ollut viime aikoina melkoisen raskasta. Olen siitä huolimatta pyrkinyt tartuttamaan hyvää mieltä asukkaisiin, koska ei työn raskaus ja haasteet heidän syytään ole. Jos omalla käytökselläni voin tuoda iloa ikäihmisen elämään, hyvä niin.
Kysyessäni kuinka onnellisia hoidettavani ovat elämänikäiseen parhaimpaan verrattuna, heistä monikaan ei kysymykseen osannut vastata. En tiedä, enkö vain osannut esittää sitä riittävän selkeästi. Vai tekeekö vanhukselle kipeää muistella sitä elämän onnellisinta aikaa, joten he eivät kyenneet vastaamaan siihen...
Rouvahenkilö puolestaan ei oikein osannut nähdä elämässään enää unelmia. Hänen puolisonsa menehtyi hiljattain ja suru on vielä pinnassa. Hän sanoi olevansa onnellinen, jos hoitajat ovat iloisia. Jäin miettimään tuota lausetta. Työni on ollut viime aikoina melkoisen raskasta. Olen siitä huolimatta pyrkinyt tartuttamaan hyvää mieltä asukkaisiin, koska ei työn raskaus ja haasteet heidän syytään ole. Jos omalla käytökselläni voin tuoda iloa ikäihmisen elämään, hyvä niin.
Kysyessäni kuinka onnellisia hoidettavani ovat elämänikäiseen parhaimpaan verrattuna, heistä monikaan ei kysymykseen osannut vastata. En tiedä, enkö vain osannut esittää sitä riittävän selkeästi. Vai tekeekö vanhukselle kipeää muistella sitä elämän onnellisinta aikaa, joten he eivät kyenneet vastaamaan siihen...
lauantai 7. joulukuuta 2013
Identiteettimurhasta
Kotihoidon asiakas oli tosi tyytyväinen kun sai katsoa itsenäisyyspäivän vastaanottoa kaikessa rauhassa, sekä tuntemattoman sotilaan ilman mitään ulkopuolelta asettettua aikataulua, glögiä nautiskellen silmät loistaen. Sänkyyn oli hyvin päässyt omin avuin. Juhla tampereella oli asiakkaan mielestä upea, näyttävä tapahtuma.
Kiinnitän jatkossa vielä paremmin huomiota juuri siihen, ettei kaikkea tarvitsisi niin aikatauluttaa ja tehdä niinkuin on aina tehty, kuuntelen asiakasta ja toteutan toiveita aina kun siihen vaan on mahdollisuus.
Kiinnitän jatkossa vielä paremmin huomiota juuri siihen, ettei kaikkea tarvitsisi niin aikatauluttaa ja tehdä niinkuin on aina tehty, kuuntelen asiakasta ja toteutan toiveita aina kun siihen vaan on mahdollisuus.
tiistai 3. joulukuuta 2013
Identiteettimurhaamisen lopettaminen!
Omalta osaltani lopetin turhat yölliset kurkistushoidot. Lisäksi jos asukas haluaa nousta sängystä ennen klo 4, niin siihen annan mahdollisuuden, enkä käännytä takaisin sänkyyn.
Identiteettimurha!
 |
| Pidin puoleni ja näin pidemmälle. Kannustin asukasta luopumaan tästä, jota hän ei oikeasti tarvinnut! |
Haaste Dream Team Rakentajille!
 |
|
Kerää asukkaiden ja asiakkaiden unelmia. Inspiroidu niistä ja toteuta ne!
|
maanantai 2. joulukuuta 2013
Dream Team Rakentajat: Väliaikatietona kirjoittelen tässä kuulumisia yöklubi..
Dream Team Rakentajat: Väliaikatietona kirjoittelen tässä kuulumisia yöke...: Yöklubitoiminnasta Timontalossa on nyt sitten nähnyt tässä kontektissa ns. kuunvalon ja saanut arvoisensa aloituksen. Tästä on hyvä jatkaa. Vielä täytyy selvittää yökiertojen pakollisuutta yhdessä Timontalon johtajan ja lakipykälien/työsuojeluviranomaisen kanssa. Osalla asukkaistamme (jotka vielä kykenevät itse kommunikoimaan ymmärrettävästi) yökierroista onkin sovittu, että mihin aikoihin he haluavat että huoneessa käydään katsomassa että onko kaikki hyvin? Työtovereissani yökierroista luopuminen kokonaan herätti kauhistuneita reaktioita ym. Ainakin ns. turhat yökierrot saavat ainakin jäädä omalta osaltani, mutta asukkaissamme on monta sellaista joiden fyysinen terveydentilakin pelkästään asettaa kierroille tarpeen. Katsotaan miten yökiertoja voidaan Timontalossa vähentää ilman että lakia rikotaan tai asukasturvallisuus vaarantuu yön aikana? Yöklubitoimintaa aiomme yhdessä tiiminä kehittää jatkossakin ja luvassa on ainakin minun ollessa yökkönä -kehittyvä rentoa yöklubia sydämellä.
ONNELLISUUS
Asiakas kertoi olevansa onnellinen koska elämä on kaikesta huolimatta mennyt hyvin, ilot ja surut on kuuluneet elämään. Elämä täyttynyt työstä, arjesta maalla. Ei siinä kuulema mietitty onnellisuutta tai haaveiltu.Nyt ei enää kannata haaveilla... Mikään ei kaduta. Onnellinen lapsistaan ja juttuseurasta. Tämän hetken elämän arvosana oli 7-8 riippuen päivästä. Niinä päivinä kun ei osannut ratkaista ongelmaa arvosana laski.
KYLÄSSÄ
Tässä eräänä aamupäivänä menin sovitusti kylään pariskunnan luokse. Ovelta jo tuoksui ruoan tuoksu. Hellan ääressä touhusi isäntä punaisessa rimpsuessussa pitkät kalsarit ja villasukat jalassa ja olihan se aluspaitakin päällä. Emäntä neuvoi vieressä ja kotoisa kinastelu oli käynnissä suolan käytöstä. Minä toimin sitten maistajana. Ja nam.
Seuraavalla kyläkerralla isäntä laski leikkiä ja kertoi vitsejä, sivulauseissa mainitsi kuitenkin että joutaisi jo pois kun ei enää virkaa ole täällä.Fyysinen kunto oli heikentynyt. Elämä oli ollut sosiaalista tanssin myötä, mutta jalat ei enää tanssiin taipuneet eikä happi riittäny.t Sisältö elämältä hävinnyt. Muutama viikko rimpsuessu tapaamisen jälkeen isäntä kuoli. Nyt emännän kanssa muistellaan ja katse on tulevaisuudessa.
Asiakas kertoi olevansa onnellinen koska elämä on kaikesta huolimatta mennyt hyvin, ilot ja surut on kuuluneet elämään. Elämä täyttynyt työstä, arjesta maalla. Ei siinä kuulema mietitty onnellisuutta tai haaveiltu.Nyt ei enää kannata haaveilla... Mikään ei kaduta. Onnellinen lapsistaan ja juttuseurasta. Tämän hetken elämän arvosana oli 7-8 riippuen päivästä. Niinä päivinä kun ei osannut ratkaista ongelmaa arvosana laski.
KYLÄSSÄ
Tässä eräänä aamupäivänä menin sovitusti kylään pariskunnan luokse. Ovelta jo tuoksui ruoan tuoksu. Hellan ääressä touhusi isäntä punaisessa rimpsuessussa pitkät kalsarit ja villasukat jalassa ja olihan se aluspaitakin päällä. Emäntä neuvoi vieressä ja kotoisa kinastelu oli käynnissä suolan käytöstä. Minä toimin sitten maistajana. Ja nam.
Seuraavalla kyläkerralla isäntä laski leikkiä ja kertoi vitsejä, sivulauseissa mainitsi kuitenkin että joutaisi jo pois kun ei enää virkaa ole täällä.Fyysinen kunto oli heikentynyt. Elämä oli ollut sosiaalista tanssin myötä, mutta jalat ei enää tanssiin taipuneet eikä happi riittäny.t Sisältö elämältä hävinnyt. Muutama viikko rimpsuessu tapaamisen jälkeen isäntä kuoli. Nyt emännän kanssa muistellaan ja katse on tulevaisuudessa.
Identiteettimurhasta
Ja sitten vielä, viikkopalaverissa sovimme, että lopetamme yölliset kurkistuskäynnit, asukkaalta kysytään haluaako hän, että yöllä hoitaja käy huoneessa, toisille tämä tuo turvallisen olon.
Onnellisuudesta..
Muutaman asukkaan mietteitä onnellisuudesta: " kun omaisilla, lapsilla ja lastenlapsilla on asiat hyvin, se tekee minut onnelliseksi." " kun hoitaja hymyilee minulle, se tekee minut onnelliseksi". " kun pystyisi vielä itse matkustamaan, olisi rahaa, vaikka Pariisiin, se olisi onnellista".
Onnellisuus ja unelmat :)
 |
|
En niin onnellinen kuin nuorempana. Onnellisuuteni on laskevan auringon puolella. Riippuu päivästä. Onnellisuus on iso sana. Käytän mieluummin "hyvä mieli" tai "hyvä olo"-sanontoja. Onnellisuuden tajuaa vasta kun sen menettää. Minulle tulee hyvä mieli, kun saan toisen hyvälle mielelle.
|
 |
|
Unelmoin onnesta. Unelmoin parisuhteesta. Unelmoin matkaavani maailman kauneimmassa junassa, joka lähtee Kapkaupungista kiertäen Afrikkaa ja palaten alkupisteeseen. Samainen juna tekee välipysäkkejä, jolloin voin mennä kävelemään ulos ja katsomaan maisemia. Junamatka kestää noin viikon. Unelmoin keväisestä/kesäisestä metsäpolusta, jota peittää havunneulaset. Aurinko paistaa puitten välistä kirkkaasti.
|
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)