Oikeus hyvään elämään - Aava kuvin

Hei Rakentajat!

Riikka on tehnyt loistavaa työtä ja rakentanut teille upeat Pinterest-sivut. Nyt pääset seuraamaan hyvää elämää Aavan alueella myös kuvin. Käykää katsomassa ja ihailemassa tästä linkistä > tai sivun oikeassa reunassa olevaa kuvaa klikkaamalla. Jakakaa tietoa myös muille!

Lisätkää kuvia sivuille arkisista asioista ja mieltä lämmittävistä tapahtumista. Jos sinulla on kuvien lisäämisessä ongelmia, voit ottaa yhteyttä Riikkaan, hän auttaa kyllä! riikka.heino@phsotey.fi
Hauskaa kevään alkua!

Hymyn vaikutuksesta

Ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen hymystä ja sen vaikutuksista ympärillämme. Kuinka monta kertaa sinä hymyilit jollekkin ihmiselle tänään? Muistatko edes milloin viimeiksi hymyilit oikein kunnolla? Miltä hymyily tuntui ja mitä reaktioita se sai aikaan mahdollisesti muissa ihmisissä jotka näkivät hymyilysi? Liian usein unohdamme hymyillä toisillemme ja näyttää tunteitamme, etenkin ilontunteita ja sympatiaa ja empatiaa luontaisen hymyn kera. Hoitotyössä hymyn vaikutus on tarttuva ja energisoiva ja saa muutkin hymyilemään ja työkin kevenee kuin itsestään. Hymy saa ihmeitä aikaan. Hymy vapauttaa ja antaa tilaa rentoutua ja olla luova ja innovatiivinen ja sosiaalinen. Hymy ja nauru aktivoi mielihyvää tuottavien hormonien eritystä ja esim. endorfiinin vaikutukset ihmisen mielelle ja koko kehon hyvinvoinnille ovat varsin merkittävät. Hymyilkäämme toisillemme aina kun vain siihen tarjoutuu pienikin mahdollisuus. Kun ensin itse lahjoitamme hymyn jollekkin toiselle niin varmasti saamme hymyileviä kasvoja sitten nähdä itsekkin ja mikäs sen mukavampaa esim. hoitotyössä ja koko ihmisen elämässä. Hymy on terapeuttinen voimavara ja se hoitaa sekä itseä että muita ihmisiä ympärillämme. Hymyillessä päivän huoletkin tuntuvat keveämmiltä. Hymyile sydämen kyllyydestä ja huomaat kuinka elämäsi rikastuu ja samalla kuin huomaamatta  rikastutat hymylläsi kaikkia muitakin ja huomaat kuinka hymyysi vastataan hymyllä.

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/nauru_on_sosiaalista_liimaa

Hymy

Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon.
Se rikastuttaa häntä, joka sen saa, muttei
tee antajaansakaan köyhemmäksi.

Se kestää vain hetken, mutta joskus sen
muisto säilyy ikuisesti. Kukaan ei ole niin
rikas ja vaikutusvaltainen, että pystyisi
tulemaan toimeen ilman sitä; eikä kukaaan
niin köyhä, ettei se häntä rikastuttaisi.

Hymy luo onnen kotiin, hyvää tahtoa liike-
elämään ja on ystävyyden tunnus. Se tuo
levon väsyneille, ilon lannistuneille,
auringonpaisteen murheellisille, ja on
luonnon paras vastamyrkky kaikkiin huoliin.

Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa, kerjätä
tai varastaa, sillä toisinaan sillä ei ole mitään
arvoa kenellekkään kuin poisannettuna.

Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä
hymyilläkseen. Hymyile sinä heille, sillä ei
kukaan niin suuresti hymyä tarvitse
kuin hän, joka ei itse enää
jaksa hymyillä.

Laskiaisterveiset Nastolasta

Kun ei lunta ja mäkeä löydetty, niin pistettiin Linnunlaulun takapihalle talvinen toimintarata ja nuotiot pystyyn. Hernerokan jälkeen ulkoiltiin: pohditiin, runoiltiin, lauleltiin ja jumpattiin sekä nautittiin lämmintä mehua avotulen ääressä. Apuna meillä reippailussa oli vapaaehtoisia Nastolan Eläkeläisistä, Maanpuolustusnaisista sekä Helmistä. Iso kiitos heille! Ulkoilun päättekksi juotiin ryhmäkodeissa kahvit kera laskiaispulien.

Laskiaistiistain viettoa Artjärvellä

Laskiaiseen kuuluu olennaisena osana laskiaispulla

 Laskiaispulla valmistuu varmalla otteella vanhasta muistista, ensin pulla tietysti halkaistaan.

 Pullalle levitetään kermavaahtoa reilusti.

 Ja herkullista vadelmahillo runsaasti.

 Pelattiin myös mölkkyä. Peli oli jännittävä ja kaadot onnistuivat innokkailta pelaajilta.

 

Tietovisa pisti harmaat aivosolut liikkeelle,yhdessä mietittiin vastauksia.

Tunnistettiin myös marjoja kuvista.
Päivän lopuksi juotiin kahvit itsetehtyjen laskiaispullien kera.

Terapiakissa Kalle työssään Artjärvellä

 Kalle kissan lempeä kehräys saa asukkaan varpaan liikkeelle ja silmiin pilkettä.

Tässäpä on mukava levätä hetki

Ja työn jälkeen maistuu tietysti herkku ruoka

Kalle kissa asusteli palvelutalon rakentamisen aikana Tuomaskodin ja kotihoidon hoivissa. Nyt uuden talon valmistuttua, Kalle on taas palannut takaisin ja huolehtii terapiakissan tärkeästä tehtävästä asukkaiden seurassa.

Lauantai-illan viettoa Sysmässä

Päivällistä, jälkiruokaa ja viihdettä . . .

Päivän puuhia Artjärven palvelutalossa

 Pöytä on saatu yhteisvoimin katettua

Maukasta ruokaa annostellaan itsenäisesti

 Ruokailun jälkeen onkin mukava pelata yhdessä Dominoa. Kaveria autetaan tarvittaessa.

Jatkuva istuminen?

Tässä hieman mietittävää:

http://www.iltalehti.fi/terveys/2014022518074737_tr.shtml

https://www.youtube.com/watch?v=VAufp2CWKDc



Mietitäänpä kuinka paljon asukkaammekin istuvat päivässä? Vuorokausi on tunnetusti 24h ja ikäihmiset usein nukkuvat vuorokaudesta vain murto-osan (4-5h keskimäärin) ja yhteisissä tiloissa (joiden kutsuvat löhösohvat tai parhaimmillaankin epämukavat lepotuolit suorastaan kerjäävät istumista) istutaan vuorokaudesta keskimäärin 14h ellei enemmänkin koko päivän aikana. Istutaan tuntitolkulla aamutoimien jälkeen ennen ruokailua ja sitten ruokaillessa istutaan ja sitten taas ruuan jälkeen mennään istumaan kunnes onkin taas seuraavan ruokailun ja istumisen aika ja askarrellessakin usein taas istutaan jne.

Voisimmeko tehdä asialle jotain? Olisiko mahdollista, että yhteiset tilat eivät olisikaan paikkoja jonne asukkaat aamusta toiseen ja vuorokaudesta toiseen - ohjataan istumaan tuoliriveihin TV:n ääreen. Olisiko mahdollista, että tulirivit yhteisissä tiloissa korvattaisiinkin luontaisella liikkumisaktiviteetillla?

Lepotuolien poistaminen yhteisistä tiloista laittaisi varmasti asukkaita kävelemään pitkin yhteisiä tiloja ja hoitokotien käytäviä joukolla. Muutama levähdyspaikka esim käytävälle kuin puistonpenkkinä olisi ehkä syytä jättää kun asukkaan tarvitsee huilata kävelyretkellään, mutta ymmärsitte varmasti mitä näin kärjistäen haen takaa?

Miksei sisälle voitaisi vaikka rakentaa keinotekoisesti puistotunnelmaa viherkasveineen ja muutaminen puistonpenkkeineen ja liplattavinen suihkulähteineen ja lintujen viserrystä vaikka CD levyltä? Aktivoiva ympäristö kutsuu liikkumaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Liian usein hoitokodeissa on passivoiva ympäristö, joka vain kutsuu lepotuoleihin istumaan ja TV vastaanotinta tuijottamaan.

Ajatelkaapa mitkä säästötkin siitä tulisi, kun asukkaat olisivatkin niin hyväkuntoisia että kaatuilumisetkin kalliine erikoishoitoineen vähenisivät minimiin (laadukkaat jarrusukat ja lattiapinnat huomioiden) ja asukkaat eivät tarvitsisi tiettyjä lääkkeitäkään, joilla hoidetut oireet johtuvat monet usein liian vähäisestä liikkumisesta? Pitkän istumisen jälkeen jalat helposti puutuvat ja koko keho on koukussa ja jännittynyt ja liikkeelle lähtö on vaikeaa ja sitten helposti kaadutaan.

Nyt tarvitaan uutta ajattelua ja innovatiivisuutta palvelukotien asukkaiden asuinympäristöjen ja elinolojen kehittämiseen.

MUUTOS

Dementiaosaston tuolit lähtivät..... Kahvihuonetta meillä ei ole koskaan ollutkaan!

TIMONTALON YÖKLUBI 24-25.2.14

Tänäyönä Timontalon yöklubissa pelailtiin korttia ja sepäs olikin vasta jänskää ajanvietettä kun ei oikein nukuttanut.

Timontalon yöklubissa maisteltiin myös eksoottista lohikäärmehedelmää joka värjäsi maistajien kieletkin sinipunaisiksi. Uuden eksoottisen hedelmän maistaminen kuvasti hyvin sitä kuinka nyt puhaltavat uudet tuulet Aavan palveluissa ja aluksi moni vierastaa uusien hedelmien maistamista, mutta kun sitä kerran uskaltaútuu omaehtoisesti maistamaan niin helposti otetaan jo toinenkin maistipala.

Kuinka meillä vietetään iltaa

Eräänä iltana yksi intervalliasiakkaistamme kysyi illan ratoksi jotain yhteistä tekemistä. Yksi hoitajista oli tuonnut kotoaan bingokoneen, mutta kukaan ei oikeen ollut ehtinyt sitä käyttää, joten päätin tarttua hetkeen.

Tästä lajista tuli niin suosittua että tämän jälkeen ei ole ollut viikkoa etteikö olisi bingottu, välillä joka ilta. Muutamia kertoja bingoilu on ollut täysin asukkaiden keskinäistä pelailua, mutta useimmiten on hoitaja saannut kunnian toimia bingoemäntänä. Parhaimaksi peliajaksi on muodostunut ilta, päivällisen ja iltapalan välillä kun on meillä ainakin täysin "tyhjää" aikaa. Jokaisella kuluu ilta vikkelämmin kun pelaillaan useampi kierros. Välillä jaetaan pieniä palkintoja, vihkoja, saippuoita, pikku pussukoita ym., mutta ne eivät ole pääasia. Kerta toisensa jälkeen pöydät täyttyvät innokkaista bingoajista, koskaan ei ole tarvinut kutsun kaikua tyhjille seinille. 

Tämän suosion myötä kului muovisista palloista numerot äkkiä ja eräiden arpajaisten tuotoilla ostimme sitten ryhmäkotiin täysin oman bingopelin. Eikä se ole koskaan piilossa, vaan aina näkyvillä ja käytettävissä. 

Innostava työkaveri

Tuossa viimevuoden puolella satuin avaamaan suuni muutaman kolleegan kuullen ja tämän jälkeen rupesi tapahtumaan ympäri Nastolan...

Itse en kertaakaan ole ollut "siveltimen" ääressä, mutta on ollut mukava seurata kuinka lumipallo lähti vyörymään varsinkin joulun alla :)

http://katariinanateljee.blogspot.fi/2012_12_01_archive.html

Vaikka lopulta yksiköistä löytyikin ikkunoille tarkoitettuja maaleja ja tusseja niin alkuun voi päästä ihan edullisinkin keinoin nimittäin piimällä (ja jos väriä haluaa niin mukaan vesivärejä) kuten viereisessä kuvassa on käytetty. Netin ihmellisessä maailmassa kerrotaan myös että sormiväreillä maalatessa mukaan voi sotkea vähän astianpesuainetta niin väri peseytyy paremmin pois ikkunasta.

Hyvä mieli ja yhteisöön kuulumisen tunne voi tulla hyvin pienestä...

Opettelemme täällä intervalliyksikössä asiakkaidemme kanssa kuinka saisimme toteutettu aktiivista ja mielekästä elämää ihan arkisista asioista lähtien. 

Meillä ei ole mitään listoja siitä kuka syö ja juo mitäkin, hoitajat jaksavat kysellä (välillä asukkaiden kyllästymiseen asti) jokaiselta mitä minäkin päivänä maistuisi, mieliteot pyritään toteuttamaan parhaan mukaan. Toki jokaista kannustetaan toteuttamaan mielihalut itsenäisesti esille laitetuista tarjoiluista. 

Arkisin käymme syömässä lounaan palvelukeskuksen ruokalassa, tällöin jokaiselle tulee hiema lenkkeilyä ja maiseman vaihtoa päivään, saataapa siellä tavata tuttujakin. Hoitajat ovat sopineet että kannustavat kaikkia joilla voimaat riittää osallistuumaan ruokansa valintaan tiskiltä.

 

Päivällisaikaan tarjoillaan ruuat pöytiin omassa yksikössämme, mutta tässäkin hoitajat ovat halunneet että valinnan vapaus säilyy ja näin ollen pyrkivät kattamaan ruuat tarjoiluastioissa pöytiin. Jokainen saa ottaa mieleisensä annoksen ja jos ei onnistu niin välillä vierustoveri auttaa tarjoilussa.

Useasti myös tiskit löytävät keräyskäryyn ja jopa tiskikoneeseen asti asiakkaiden toimesta, myös pöydät tulee pyyhittyä ja lattiat lakaistua.

Itse olen huomannut sen, että kun asikkaille antaa tilaa ja mahdollisuuden toimia itsenäisesti ja yhdessä muodostuu toisilleen tuntemattomistakin ihmisistä yhteisö. Mielestäni oikeus auttaa ei ole pelkästään hoitajilla, tarpeelliseksi tunteminen on yksi ihmismielen perustarpeista. Kun eletään yhdessä asiakkaiden kanssa arkea, annetaan mahdollisuus jokaiselle toteuttaa itseään. Hoitajan tehtävä ei ole olla jokaisessa välissä käsinensä eikä tarvitse jokaiseen asiaan puuttua. Pitämällä silmät ja korvat auki ja olemalla läsnä luodaan turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen voi kokea itsensä tärkeäksi ja osaksi yhteisöä. 

Hoitajana saan suuren onnistumisen tunteeen itsellenikin kun voin huomata asiakkaan auttaessa toista ylös tuolista molemmin puolisen onnistumisen kokemuksen ja hymyn tai kun ruokailu pöydässä sujuu täysin asiakkaiden keskinäisellä vuorovaikutuksella ja itse voin samaan aikaan keskittyä rauhassa pitämään omaa ruokataukoa. 

Aina ei tarvitse myöskään olla äänessä, vaan voi antaa asioiden tapahtua omalla painollaan. Tällöin voi oppia yllättäviä asioita asiakkaiden toimintatavaoista ja tottumuksista, itse olen törmännyt siihen että useimmilla on "halu" miellyttää ja vieraskoreutta jolloin pienelläkin sanomisella voi olla vaikutusta siihen mitä ja miten asiakas toimii. 

Siispä kun halutaan antaaa asiakkaillemme ihmisarvoinen elämä niin opetellaan hieman luopumaan siitä hoitajaroolista niissä asioissa joissa voidaan olla ihan vaan ihmisenä, osana yhteisöä yhdessä asiakkaidemme kanssa. 

Istutaan hiljaa tässä, ei siinä sen enempää
ja ollaan elämässä
ajatukset ilmaan jää.
Sinä tiedät ja minäkin tiedän, mikä on tärkeää.
Istutaan hiljaa tässä
ei siinä sen enempää.
Älä kysy, en osaa vastata kuitenkaan.
Sinä sen jo tiedät ja minäkin kohta
Tämä hetki on tärkeää.
Istutaan hiljaa tässä, niin aikakin pysähtyy.
Sinä tiedät ja minäkin tiedän
Ei tässä sen enempää.

 - Heli Pukki-

Rentolassa nähdään

Kiitos mukavista päivistä Kielorannassa. Seuraavan kerran me näemme lähipäivien merkeissä Rentolassa 9.6. Viekää tuotekehitystöitä eteenpäin, kirjoittakaa etenemisestä aktiivisesti blogiin ja lisätkää kuvia Pinterestiin. Ottakaa yhteyttä minuun, jos tarvitsette apuja!

Kielorannan päiviin liittyen toivottavasti teillä on aikaa käydä vastaamassa lyhyeen
palautekyselyyn tästä linkistä >

Näkyvyyttä! :)

Hei! Lisätkää yksiköidenne blogeihin linkit Dream Team Rakentajien-pinterestiin, kaikkiin Aavan alueen blogeihin sekä dream team rakentajat ja raivaajat-blogeihin! Näin saamme enemmän näkyvyyttä! Tack!