sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Valtaa vanhuus teesit.
Näytä kyntesi.
Ikäinstituutin valtaa vanhuus teesit vuodelta 2012, kaikille niille jotka niitä eivät vielä ole ehkä lukeneet.
http://www.valtaavanhuus.fi/teesit/
(PDF )
http://www.ikainstituutti.fi/binary/file/-/id/1/fid/202
Ajankohtaista:
http://www.valtaavanhuus.fi/
Ps. Vaikka teesit ovatkin v.2012 vaaltuustoja varten on niissä silti meille kaikille jotain tärkeätä annettavaa ja jos joku lukija on aktivoitunut kunnallispolitiikan saralla niin tästä hyvät teesit käyttöön. Sitten ei kun vaan toteuttamaan näitä teesejä käytännössä.
perjantai 28. maaliskuuta 2014
torstai 27. maaliskuuta 2014
Proud Age -facebook sivulta poimittuna tännekin ilahduttamaan:
Omaa elämää loppuun asti? Elina Raunio on kirjoittanut ilmiömäisen, koskettavan ja hersyvän hienon hoivatoiveensa Eve Mantun Kurittoman kokouksen "Omaa elämää loppuun asti" innoittamana. Tämä kirjoitus kiteyttää paljon myös vanhustyön syvimmästä olemuksesta, jota ei löydy oppikirjoista. Kiitos Elina! Lukekaa ihmeessä tämä!
"Parahin hoitohölökunta sekä surevat omaiset!
Olen harmikseni joutunut tilaan, jossa luultavasti pötkötän petissä enkä pysty puhumaan. Se on minulle erittäin epäluonteenomaista, sillä koko elämäni ajan persoonaani on leimannut katkeamaton kalkatus. Suonette siis anteeksi, jos vaikutan kärttyisältä. Olen vain turhautunut, kun en pääse pulisemaan. Älkää ottako henkilökohtaisesti.
Yllämainituista syistä annan näin kirjallisesti muutaman käyttöohjeen, joilla elämänlaatuani luultavasti eloni loppumetreillä voisi ystävällisesti pitää siedettävänä.
Inhoan sydämeni pohjasta kaikenlaista piipitystä, hissuttelua, hiippailua ja nysväämistä. Tämä koskee sekä konkretiaa että asennetta. Vikisevät laitteet ja ihmiset tulee poistaa kuuloetäisyydeltäni. Kuulosta puheenollen, se on vähän alentunut jo viisikympisenä, eikä tätä lukiessanne luultavasti ole ihmeparantunut. Puhukaa siis minulle, minua kohti, kuuluvalla selkeällä äänellä. Kiitos.
Nimeni on Elina, tai Eltzu, tai Ellu, tai voitte toki kekata jonkin uuden lempinimen, vaikka Riivinrauta. Vappu Elina on vain se virallinen, minä en ole Vappu. Minun äitini on Vappu, joten älkää ruvetko sekoittamaan selviä asioita enää viime metreillä. Myöskään nimeni ei ole Potilas. Ikinä.
Rakastan selkeyttä, suoruutta ja rätväkkää menoa.
Jos siis esimerkiksi olen paskonut vaippaani legendaariset tortut, älkää herrantähden ryhtykö noloilemaan puolestani. Ilahdun huomattavasti, jos reipas hoitsu hihkaisee ”jösses mikä jööti” ja parhaassa tapauksessa kutsuu kollegankin ihmettä ihailemaan. Itseironia on nannaa ja tilannekomiikasta on otettava kaikki riemu irti!
Samoin odotan, että lääkäri lausuu suoraan minulle selvät sävelet. Mielellään saa katsoa silmiin, tykkään semmoisesta. Eikä siis tarvitse suotta sievistellä. ”Voihan räkä, sun maksa kuule poksahtaa hetkellä millä hyvänsä” on sata kertaa tervetulleempi ilmaisu kuin epämääräinen lääketiedelatinan mumiseminen hoitohenkilökunnalle pääni yli, saati potilastietokansiolle.
Jos hoitsuille tulee hysteerinen väsykikatushepulikohtaus, paetkaa ihmeessä minun huoneeseeni sitä potemaan! Haluan kuulla levotonta horinaa, pidäkkeetöntä hyrskintää ja pissithousuunkäkätystä! Huoneessani sopii myös juoruilla ääneen. Keittiöpsykologiset pohdinnat ovat erittäin tervetullutta ajanvietettä. Koskapa olen näköjään puhekyvytön, olen aiempaakin luotettavampi Kuuleva Korva. Antaa tulla siis vaan, kyllä minua kiinnostaa.
Älkää hypistelkö! Minuun saa tarttua ihan kunnolla, kunhan ei työnnä kylmiä teräviä sormenpäitä kipeästi ihooni. Varmat otteet ja määrätietoinen meininki, kiitos.
Jos hoitohuoneeni katossa on loisteputkivalaisin, olkaa hyvä ja poistakaa se välittömästi. Ei ole hei iso juttu, jos joku reiska yhden kerran kiipeää tikkaille ja ruuvaa sen saamarin hököttimen irti sieltä! Vihaan loisteputkivalaisimia yleensä, mutta aivan erityisesti katoissa, kertakaikkiaan vihaan! Jos joudun voimattomana tuijotamaan sellaista viime henkäyksilläni, suutun niin silmittömästi että luultavasti joudun helvettiin ihan vain kiukkuisuuttani.
Huoneessa on luultavasti jokunen vapaa pistoke. Tyrkätkää siihen tai niihin nätti simppeli pöytälamppu, kangasvarjostimella kiitos. Valoa saa olla, mutta useissa pisteissä pehmeänä ja lämpimänä.
Sinne kattoon voisi laittaa jotain nähtävää, kattokaas kun kumminkin kattelen kattoon. Hunks-juliste?
Älkää taivaan tähden laittako mihinkään mitään rimpsuja ja hipsuja ja pinkkiä ja pastellivärejä. Sairastun pelkästään niistä! Turkoosia, koboltinsinistä, ferrarinpunaista, oranssia, kunnon värejä ja selkeitä kuvioita. Kukista tykkään, niitä saa tuoda, kunhan laitatte ne niin että minäkin näen ne.
Radio olisi kiva. Kaikkein kivointa on, jos siellä joku puhuu. Puhuu siis kuuntelijalle, minulle, ei keskenään keskinäistä kivaa hehehee studiossa omista housunsisäisistä tapauksistaan hehehehee. Ihan semmoinen älyllinen puhe on pop. Älyllinen saa mieluusti olla samanaikaisesti hauskaa tai edes kiinnostavaa. Kiinnostavaa on kaikki.
Yllättäen pidän myös ajoittaisesta hiljaisuudesta, joten älkää antako sen toosan kaiken aikaa mölistä. Radiota ei kuitenkaan ikinäkoskaan saa sulkea kesken kappaleen tai lauseen! Ikinä! Tulee heti rytmihäiriö, kokeilkaa vaikka!
Huoneeseeni saa mieluusti roudata kissoja, koiria, pienempiä (käytännön kokorajoite) hevosia, lampaita, marsuja, liskoja ja suurikokoisia käärmeitä. Tykkään kaikista semmoisista kovasti.
Aivan erityisesti riemastun veikeiden vesseleiden ja täräköiden tyttösten läsnäolosta. Varsinkin tuttisuuikäisten seura on sellaista, johon en koskaan kyllästy. Myös tutin hyljänneitä saa oikein mielellään tuoda kalmopetini ympärille pörräämään. He voisivat kertoilla hyviä juttuja vapaasti omin sanoin. Pyytäkää heitä piirtämään jotakin ja kertomaan samalla, mitä kuvissa tapahtuu.
Tutuntutuille tiedoksi, että kyllä minua saa tulla katsomaan. Olisikin aika vänkä nähdä vielä viime metreillä semmoisia naamoja, jotka ovat netistä tuttuja mutta joita ei ole tullut tavattua. Tulkaa reippaasti morjestamaan, vaikka vaan sen yhdenkin kerran. Suklaata saa tuoda, jos pystyn sitä syömään. Saa tulla myös tyhjin käsin, ja ihan vain uteliaisuuttaan mulkoilemaan mua. Esittäytykää toki, voi olla etten tajua kuka siinä vuoteen vierellä patsastelee.
Kaiken kaikkiaan: taidan tehdä kuolemaa, kun tätä luette. Älkää ottako sitä niin vakavasti. En hetkeäkään olettanut, etteikö tämä vaihe koskisi minuakin. Kamoon, kannat kattoon loppuun saakka! Vollottaakin saa, itsekin olen aikamoinen liikkispillittäjä. Mutta josko enempi sitä naurua järjestyisi, niin olisi viihtyisämpää kuolla kupsahtaa.
Kiitos ja anteeks!"
Täysissä ruumiin ja sielun voimissa, tositarkoituksella, Porvoossa 16.3.2014
Elina Raunio
PS. tässä tuo alussa mainittu innoituksen lähde, eli radio ohjelman linkki: http://areena.yle.fi/radio/2121137
"Parahin hoitohölökunta sekä surevat omaiset!
Olen harmikseni joutunut tilaan, jossa luultavasti pötkötän petissä enkä pysty puhumaan. Se on minulle erittäin epäluonteenomaista, sillä koko elämäni ajan persoonaani on leimannut katkeamaton kalkatus. Suonette siis anteeksi, jos vaikutan kärttyisältä. Olen vain turhautunut, kun en pääse pulisemaan. Älkää ottako henkilökohtaisesti.
Yllämainituista syistä annan näin kirjallisesti muutaman käyttöohjeen, joilla elämänlaatuani luultavasti eloni loppumetreillä voisi ystävällisesti pitää siedettävänä.
Inhoan sydämeni pohjasta kaikenlaista piipitystä, hissuttelua, hiippailua ja nysväämistä. Tämä koskee sekä konkretiaa että asennetta. Vikisevät laitteet ja ihmiset tulee poistaa kuuloetäisyydeltäni. Kuulosta puheenollen, se on vähän alentunut jo viisikympisenä, eikä tätä lukiessanne luultavasti ole ihmeparantunut. Puhukaa siis minulle, minua kohti, kuuluvalla selkeällä äänellä. Kiitos.
Nimeni on Elina, tai Eltzu, tai Ellu, tai voitte toki kekata jonkin uuden lempinimen, vaikka Riivinrauta. Vappu Elina on vain se virallinen, minä en ole Vappu. Minun äitini on Vappu, joten älkää ruvetko sekoittamaan selviä asioita enää viime metreillä. Myöskään nimeni ei ole Potilas. Ikinä.
Rakastan selkeyttä, suoruutta ja rätväkkää menoa.
Jos siis esimerkiksi olen paskonut vaippaani legendaariset tortut, älkää herrantähden ryhtykö noloilemaan puolestani. Ilahdun huomattavasti, jos reipas hoitsu hihkaisee ”jösses mikä jööti” ja parhaassa tapauksessa kutsuu kollegankin ihmettä ihailemaan. Itseironia on nannaa ja tilannekomiikasta on otettava kaikki riemu irti!
Samoin odotan, että lääkäri lausuu suoraan minulle selvät sävelet. Mielellään saa katsoa silmiin, tykkään semmoisesta. Eikä siis tarvitse suotta sievistellä. ”Voihan räkä, sun maksa kuule poksahtaa hetkellä millä hyvänsä” on sata kertaa tervetulleempi ilmaisu kuin epämääräinen lääketiedelatinan mumiseminen hoitohenkilökunnalle pääni yli, saati potilastietokansiolle.
Jos hoitsuille tulee hysteerinen väsykikatushepulikohtaus, paetkaa ihmeessä minun huoneeseeni sitä potemaan! Haluan kuulla levotonta horinaa, pidäkkeetöntä hyrskintää ja pissithousuunkäkätystä! Huoneessani sopii myös juoruilla ääneen. Keittiöpsykologiset pohdinnat ovat erittäin tervetullutta ajanvietettä. Koskapa olen näköjään puhekyvytön, olen aiempaakin luotettavampi Kuuleva Korva. Antaa tulla siis vaan, kyllä minua kiinnostaa.
Älkää hypistelkö! Minuun saa tarttua ihan kunnolla, kunhan ei työnnä kylmiä teräviä sormenpäitä kipeästi ihooni. Varmat otteet ja määrätietoinen meininki, kiitos.
Jos hoitohuoneeni katossa on loisteputkivalaisin, olkaa hyvä ja poistakaa se välittömästi. Ei ole hei iso juttu, jos joku reiska yhden kerran kiipeää tikkaille ja ruuvaa sen saamarin hököttimen irti sieltä! Vihaan loisteputkivalaisimia yleensä, mutta aivan erityisesti katoissa, kertakaikkiaan vihaan! Jos joudun voimattomana tuijotamaan sellaista viime henkäyksilläni, suutun niin silmittömästi että luultavasti joudun helvettiin ihan vain kiukkuisuuttani.
Huoneessa on luultavasti jokunen vapaa pistoke. Tyrkätkää siihen tai niihin nätti simppeli pöytälamppu, kangasvarjostimella kiitos. Valoa saa olla, mutta useissa pisteissä pehmeänä ja lämpimänä.
Sinne kattoon voisi laittaa jotain nähtävää, kattokaas kun kumminkin kattelen kattoon. Hunks-juliste?
Älkää taivaan tähden laittako mihinkään mitään rimpsuja ja hipsuja ja pinkkiä ja pastellivärejä. Sairastun pelkästään niistä! Turkoosia, koboltinsinistä, ferrarinpunaista, oranssia, kunnon värejä ja selkeitä kuvioita. Kukista tykkään, niitä saa tuoda, kunhan laitatte ne niin että minäkin näen ne.
Radio olisi kiva. Kaikkein kivointa on, jos siellä joku puhuu. Puhuu siis kuuntelijalle, minulle, ei keskenään keskinäistä kivaa hehehee studiossa omista housunsisäisistä tapauksistaan hehehehee. Ihan semmoinen älyllinen puhe on pop. Älyllinen saa mieluusti olla samanaikaisesti hauskaa tai edes kiinnostavaa. Kiinnostavaa on kaikki.
Yllättäen pidän myös ajoittaisesta hiljaisuudesta, joten älkää antako sen toosan kaiken aikaa mölistä. Radiota ei kuitenkaan ikinäkoskaan saa sulkea kesken kappaleen tai lauseen! Ikinä! Tulee heti rytmihäiriö, kokeilkaa vaikka!
Huoneeseeni saa mieluusti roudata kissoja, koiria, pienempiä (käytännön kokorajoite) hevosia, lampaita, marsuja, liskoja ja suurikokoisia käärmeitä. Tykkään kaikista semmoisista kovasti.
Aivan erityisesti riemastun veikeiden vesseleiden ja täräköiden tyttösten läsnäolosta. Varsinkin tuttisuuikäisten seura on sellaista, johon en koskaan kyllästy. Myös tutin hyljänneitä saa oikein mielellään tuoda kalmopetini ympärille pörräämään. He voisivat kertoilla hyviä juttuja vapaasti omin sanoin. Pyytäkää heitä piirtämään jotakin ja kertomaan samalla, mitä kuvissa tapahtuu.
Tutuntutuille tiedoksi, että kyllä minua saa tulla katsomaan. Olisikin aika vänkä nähdä vielä viime metreillä semmoisia naamoja, jotka ovat netistä tuttuja mutta joita ei ole tullut tavattua. Tulkaa reippaasti morjestamaan, vaikka vaan sen yhdenkin kerran. Suklaata saa tuoda, jos pystyn sitä syömään. Saa tulla myös tyhjin käsin, ja ihan vain uteliaisuuttaan mulkoilemaan mua. Esittäytykää toki, voi olla etten tajua kuka siinä vuoteen vierellä patsastelee.
Kaiken kaikkiaan: taidan tehdä kuolemaa, kun tätä luette. Älkää ottako sitä niin vakavasti. En hetkeäkään olettanut, etteikö tämä vaihe koskisi minuakin. Kamoon, kannat kattoon loppuun saakka! Vollottaakin saa, itsekin olen aikamoinen liikkispillittäjä. Mutta josko enempi sitä naurua järjestyisi, niin olisi viihtyisämpää kuolla kupsahtaa.
Kiitos ja anteeks!"
Täysissä ruumiin ja sielun voimissa, tositarkoituksella, Porvoossa 16.3.2014
Elina Raunio
PS. tässä tuo alussa mainittu innoituksen lähde, eli radio ohjelman linkki: http://areena.yle.fi/radio/2121137
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Arjen puuhia Artjärven suunnalla
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Kupilliset lämmintä "mustaa kultaa" eli kaakkaota
Timontalon yökerhossa juotiin ainoan valveilla olevan asukkaan kanssa ihan kahdestaan reilut kupilliset lämmintä raakakaakaojauheesta täysmaitoon tehtyä kaakaota ja jutusteltiin mukavia. Asukkaalle tuli turvallinen ja lämmin olo ja kapsäkkiensä kanssa lähtö toisaalle unohtui ja pian hän halusikin jo nukkumaan omaan kotiinsa. Kapsäkit mukana saatoin asukkaan nukkumaan omaan vuoteeseensa ja toivottelimme toisillemme hyvää yötä.
Kaakaon juominen todella kannattaa - tekee hyvää muistille
http://www.tohtori.fi/?page=1341824&id=1738568http://www.superfoodit.com/kaakao.html
RUNO
Vaarin viihdevuodet
Tekisipä mieleni kerran,
vielä edes yhden kerran,
viedä lettipää lemmittyni
polskan pyörteisiin,
ympäri hikistä tanssilattiaa
keinuttaa ja keikuttaa
kannat kunnolla kattoon.
Mutta eihän se käy:
kompurakampurat jalat jo on,
noidannuolet selkää pommittaa,
keuhkot vinkuu ja vikisee -
elämä opettaa, jos ei muuta
niin hiljaa, hiljaa hiihtämään.
Tekisipä mieleni kerran,
vielä edes yhden kerran,
armastani käsilläni kanniskella,
kesäisillä kukkakedoilla kuhertaa,
kirmata ja keikistellä,
uljaana uroksena uneen uinahtaa
oman kullan kainalossa.
Mutta eihän se käy:
postinhaussa jo uupua meinaa,
porrasaskelmat yhä korkeammiksi käy,
aikomus armastella arveluttaa -
elämä opettaa, jos ei muuta
niin hiljaa, hiljaa hiihtämään.
vielä edes yhden kerran,
viedä lettipää lemmittyni
polskan pyörteisiin,
ympäri hikistä tanssilattiaa
keinuttaa ja keikuttaa
kannat kunnolla kattoon.
Mutta eihän se käy:
kompurakampurat jalat jo on,
noidannuolet selkää pommittaa,
keuhkot vinkuu ja vikisee -
elämä opettaa, jos ei muuta
niin hiljaa, hiljaa hiihtämään.
Tekisipä mieleni kerran,
vielä edes yhden kerran,
armastani käsilläni kanniskella,
kesäisillä kukkakedoilla kuhertaa,
kirmata ja keikistellä,
uljaana uroksena uneen uinahtaa
oman kullan kainalossa.
Mutta eihän se käy:
postinhaussa jo uupua meinaa,
porrasaskelmat yhä korkeammiksi käy,
aikomus armastella arveluttaa -
elämä opettaa, jos ei muuta
niin hiljaa, hiljaa hiihtämään.
(Veijo A Määttänen 22.03.2014 )
Ps. Me hoitajina voimme toteuttaa vaarien ja mummojenkin toiveita ja unelmia, jos vain todella tahdomme.
Mahtava Vanhuus rokkaa -konsertti
http://www.nettiet.fi/teemat/ajankohtaista/art8622-Mahtava-Vanhuus-rokkaa--konsertti.htmlperjantai 21. maaliskuuta 2014
Yhteisöllisyyttä ja osallistumista
Asukkaat osallistuvat mielellään kodin töihin, taloushommat on vielä hallussa, pöydät ja pölyt pitää pyyhkiä, tiskit koneeseen laittaa. Hoitajaa ei aina joka paikassa tarvita, kaveria autetaan. Uloskin on mukavampi mennä porukalla. Uusia ystäviä löytyy aina.
HEI ME PELATAAN MATIKKABINGOA
Matikkabingo osoittautuikin virkistäväksi uutuudeksi perusbingon rinnalle, joka on Linnunlaulussa saanut suuren suosion. Matikkabingoon keskityttiin huolella ja voitontahtoa löytyi. Voittajan hymy on herkässä.
torstai 20. maaliskuuta 2014
Koiravierailu
Sulokoira kävi Artjärven palvelutalossa piristämässä vanhuksia
Pehmeää turkkia oli mukava silitellä. Vierailusta juteltiin vielä myöhemminkin.
Aamuvuoro uudella tavalla.
Yöklubitoiminnasta olikin sitten luontevaa siirtyä isännöimään aamuvuoroa uudella tavalla toteutettuna. (Huom! Ei tarkoita että yövuorosta olisi siirrytty suoraan aamuvuoroon.)
Aamuvuoro alkoi sillä että menin suoraan asukkaan kotiin ja toivotin huomenet ja kerroin päivän tulevasta aamukerhotoiminnasta.
Aamupalat ja aamupesut/suihkutukset/saunotukset ja päivävaatteisiin pukeutumiset toteutettin sitä mukaa kun asukkaat omassa rytmissä heräilivät. Vaatteet sai valita itse ja pukeutuminen sujui monen kohdalla avustetusti.
Aamupala katettiin siten että annostelemaan itse kykenevät asukkaat saivat itse annostella haluaman määrän ruokaa ja voidella itse omat voileivät.
Taustamusiikkia (radio/TV) hyödynnettiin aamutunnelman luomisessa ja jotta luonnonvalo säteilisi asukkaiden yhteiseen tilaan, kaikki verhot avattiin ylös asti.
Sitten oli vuorossa aamukerhon ensimmäinen aamujumppa, jonka toteutin tuolijumppana. Oli riumuisaa nähdä onnellisia hymyileviä tuolijumppaajia ja olipa meno niinkin raikuvan energistä, että hurraa huutoja ja taputuksia tultiin oikein viereisestä solusta ja hoitajien kansliasta ihmettelemään. Osa jumppaajista oli niin eteviä pehmopallon heittelijöitä että pohdittiin jopa lentopallojoukkueen perustamista.
Seuraavaksi oli lounaan aika ja yksi asukkaista auttoi työntäen pyörätuolissa istuvia pöydän ääreen (aamukerhon isännän ohjaamana) ja toinen auttoi lounaan kattamisessa. Asukkaat saivat voidella itse omat leipänsä ja annostella oman ruoka-annoksensa juomineen.
Aamukerhon isäntä joutuikin sitten valitettavasti siirtymään koulutukseen ja tälläerää aamukerhossa ei muuta ehditty toteuttamaan.
Tässä aamukerhon kuvia:
Aamuvuoro alkoi sillä että menin suoraan asukkaan kotiin ja toivotin huomenet ja kerroin päivän tulevasta aamukerhotoiminnasta.
Aamupalat ja aamupesut/suihkutukset/saunotukset ja päivävaatteisiin pukeutumiset toteutettin sitä mukaa kun asukkaat omassa rytmissä heräilivät. Vaatteet sai valita itse ja pukeutuminen sujui monen kohdalla avustetusti.
Aamupala katettiin siten että annostelemaan itse kykenevät asukkaat saivat itse annostella haluaman määrän ruokaa ja voidella itse omat voileivät.
Taustamusiikkia (radio/TV) hyödynnettiin aamutunnelman luomisessa ja jotta luonnonvalo säteilisi asukkaiden yhteiseen tilaan, kaikki verhot avattiin ylös asti.
Sitten oli vuorossa aamukerhon ensimmäinen aamujumppa, jonka toteutin tuolijumppana. Oli riumuisaa nähdä onnellisia hymyileviä tuolijumppaajia ja olipa meno niinkin raikuvan energistä, että hurraa huutoja ja taputuksia tultiin oikein viereisestä solusta ja hoitajien kansliasta ihmettelemään. Osa jumppaajista oli niin eteviä pehmopallon heittelijöitä että pohdittiin jopa lentopallojoukkueen perustamista.
Seuraavaksi oli lounaan aika ja yksi asukkaista auttoi työntäen pyörätuolissa istuvia pöydän ääreen (aamukerhon isännän ohjaamana) ja toinen auttoi lounaan kattamisessa. Asukkaat saivat voidella itse omat leipänsä ja annostella oman ruoka-annoksensa juomineen.
Aamukerhon isäntä joutuikin sitten valitettavasti siirtymään koulutukseen ja tälläerää aamukerhossa ei muuta ehditty toteuttamaan.
Tässä aamukerhon kuvia:
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Näin meillä
lauantai 15. maaliskuuta 2014
Sysmän dementiaosaston 10-vuotisjuhlat
Sysmän dementiaosastolla vietettiin 10-vuotisjuhlia 6.3.2014 leppoisissa merkeissä. Tunnelmaa toivat päiväkodin esitykset, laulu ja soitto, sekä omaisten puheenvuorot. Asukkaiden ja henkilökunnan lisäksi juhlimassa oli omaisia ja kutsuvieraita. Nautimme itsetehdyistä leivonnaisista kahvin kera. Kahvien aikana heijastettiin kuvia seinälle vuosien varrelta. Juhlan lopuksi tanssijalkaakin vipatti.
Kaikilla oli "ykköset" päällä ja tilaisuudessa oli todellista juhlan tunnelmaa! Järjestelyt sai paljon kehuja ja muistamisia. Hyvä me!!
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Tuotekehitystyöt, tutkintoinfo 14.3. Linnunlaulussa
Hei kaikki Rakentajat!
Toivottavasti olette päässeet hyvään alkuun tuotekehitystyön käynnistämisessä. Olette saaneet jo palautteen joryltakin ja siltä pohjalta on nyt hyvä ponnistaa eteenpäin! Sovimme viimeksi tavatessamme Kielorannassa, että tulen perjantaina 14.3. Linnunlauluun klo 11-13, joten tervetuloa tapaamaan minua sinne ja keskustelemaan tuotekehitystyön etenemisestä ja tutkintoasioista. Tilaisuus on vapaamuotoinen ja osallistua voi omien tarpeiden mukaisesti.
Tapaamisiin t. Inkeri
Toivottavasti olette päässeet hyvään alkuun tuotekehitystyön käynnistämisessä. Olette saaneet jo palautteen joryltakin ja siltä pohjalta on nyt hyvä ponnistaa eteenpäin! Sovimme viimeksi tavatessamme Kielorannassa, että tulen perjantaina 14.3. Linnunlauluun klo 11-13, joten tervetuloa tapaamaan minua sinne ja keskustelemaan tuotekehitystyön etenemisestä ja tutkintoasioista. Tilaisuus on vapaamuotoinen ja osallistua voi omien tarpeiden mukaisesti.
Tapaamisiin t. Inkeri
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Oikeus hyvään elämään - Aava kuvin
Hei Rakentajat!
Riikka on tehnyt loistavaa työtä ja rakentanut teille upeat Pinterest-sivut. Nyt pääset seuraamaan hyvää elämää Aavan alueella myös kuvin. Käykää katsomassa ja ihailemassa tästä linkistä > tai sivun oikeassa reunassa olevaa kuvaa klikkaamalla. Jakakaa tietoa myös muille!
Lisätkää kuvia sivuille arkisista asioista ja mieltä lämmittävistä tapahtumista. Jos sinulla on kuvien lisäämisessä ongelmia, voit ottaa yhteyttä Riikkaan, hän auttaa kyllä! riikka.heino@phsotey.fi
Hauskaa kevään alkua!
Riikka on tehnyt loistavaa työtä ja rakentanut teille upeat Pinterest-sivut. Nyt pääset seuraamaan hyvää elämää Aavan alueella myös kuvin. Käykää katsomassa ja ihailemassa tästä linkistä > tai sivun oikeassa reunassa olevaa kuvaa klikkaamalla. Jakakaa tietoa myös muille!
Lisätkää kuvia sivuille arkisista asioista ja mieltä lämmittävistä tapahtumista. Jos sinulla on kuvien lisäämisessä ongelmia, voit ottaa yhteyttä Riikkaan, hän auttaa kyllä! riikka.heino@phsotey.fi
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Hymyn vaikutuksesta
Ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen hymystä ja sen vaikutuksista ympärillämme. Kuinka monta kertaa sinä hymyilit jollekkin ihmiselle tänään? Muistatko edes milloin viimeiksi hymyilit oikein kunnolla? Miltä hymyily tuntui ja mitä reaktioita se sai aikaan mahdollisesti muissa ihmisissä jotka näkivät hymyilysi? Liian usein unohdamme hymyillä toisillemme ja näyttää tunteitamme, etenkin ilontunteita ja sympatiaa ja empatiaa luontaisen hymyn kera. Hoitotyössä hymyn vaikutus on tarttuva ja energisoiva ja saa muutkin hymyilemään ja työkin kevenee kuin itsestään. Hymy saa ihmeitä aikaan. Hymy vapauttaa ja antaa tilaa rentoutua ja olla luova ja innovatiivinen ja sosiaalinen. Hymy ja nauru aktivoi mielihyvää tuottavien hormonien eritystä ja esim. endorfiinin vaikutukset ihmisen mielelle ja koko kehon hyvinvoinnille ovat varsin merkittävät. Hymyilkäämme toisillemme aina kun vain siihen tarjoutuu pienikin mahdollisuus. Kun ensin itse lahjoitamme hymyn jollekkin toiselle niin varmasti saamme hymyileviä kasvoja sitten nähdä itsekkin ja mikäs sen mukavampaa esim. hoitotyössä ja koko ihmisen elämässä. Hymy on terapeuttinen voimavara ja se hoitaa sekä itseä että muita ihmisiä ympärillämme. Hymyillessä päivän huoletkin tuntuvat keveämmiltä. Hymyile sydämen kyllyydestä ja huomaat kuinka elämäsi rikastuu ja samalla kuin huomaamatta rikastutat hymylläsi kaikkia muitakin ja huomaat kuinka hymyysi vastataan hymyllä.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/nauru_on_sosiaalista_liimaa
Hymy
Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon.
Se rikastuttaa häntä, joka sen saa, muttei
tee antajaansakaan köyhemmäksi.
Se kestää vain hetken, mutta joskus sen
muisto säilyy ikuisesti. Kukaan ei ole niin
rikas ja vaikutusvaltainen, että pystyisi
tulemaan toimeen ilman sitä; eikä kukaaan
niin köyhä, ettei se häntä rikastuttaisi.
Hymy luo onnen kotiin, hyvää tahtoa liike-
elämään ja on ystävyyden tunnus. Se tuo
levon väsyneille, ilon lannistuneille,
auringonpaisteen murheellisille, ja on
luonnon paras vastamyrkky kaikkiin huoliin.
Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa, kerjätä
tai varastaa, sillä toisinaan sillä ei ole mitään
arvoa kenellekkään kuin poisannettuna.
Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä
hymyilläkseen. Hymyile sinä heille, sillä ei
kukaan niin suuresti hymyä tarvitse
kuin hän, joka ei itse enää
jaksa hymyillä.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/nauru_on_sosiaalista_liimaa
Hymy
Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon.
Se rikastuttaa häntä, joka sen saa, muttei
tee antajaansakaan köyhemmäksi.
Se kestää vain hetken, mutta joskus sen
muisto säilyy ikuisesti. Kukaan ei ole niin
rikas ja vaikutusvaltainen, että pystyisi
tulemaan toimeen ilman sitä; eikä kukaaan
niin köyhä, ettei se häntä rikastuttaisi.
Hymy luo onnen kotiin, hyvää tahtoa liike-
elämään ja on ystävyyden tunnus. Se tuo
levon väsyneille, ilon lannistuneille,
auringonpaisteen murheellisille, ja on
luonnon paras vastamyrkky kaikkiin huoliin.
Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa, kerjätä
tai varastaa, sillä toisinaan sillä ei ole mitään
arvoa kenellekkään kuin poisannettuna.
Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä
hymyilläkseen. Hymyile sinä heille, sillä ei
kukaan niin suuresti hymyä tarvitse
kuin hän, joka ei itse enää
jaksa hymyillä.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Laskiaisterveiset Nastolasta
Kun ei lunta ja mäkeä löydetty, niin pistettiin Linnunlaulun takapihalle talvinen toimintarata ja nuotiot pystyyn. Hernerokan jälkeen ulkoiltiin: pohditiin, runoiltiin, lauleltiin ja jumpattiin sekä nautittiin lämmintä mehua avotulen ääressä. Apuna meillä reippailussa oli vapaaehtoisia Nastolan Eläkeläisistä, Maanpuolustusnaisista sekä Helmistä. Iso kiitos heille! Ulkoilun päättekksi juotiin ryhmäkodeissa kahvit kera laskiaispulien.

tiistai 4. maaliskuuta 2014
Laskiaistiistain viettoa Artjärvellä
Laskiaiseen kuuluu olennaisena osana laskiaispulla
Laskiaispulla valmistuu varmalla otteella vanhasta muistista, ensin pulla tietysti halkaistaan.Pullalle levitetään kermavaahtoa reilusti.
Ja herkullista vadelmahillo runsaasti.
Pelattiin myös mölkkyä. Peli oli jännittävä ja kaadot onnistuivat innokkailta pelaajilta.
Tietovisa pisti harmaat aivosolut liikkeelle,yhdessä mietittiin vastauksia.
Tunnistettiin myös marjoja kuvista.
Päivän lopuksi juotiin kahvit itsetehtyjen laskiaispullien kera.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)