torstai 27. helmikuuta 2014

Päivän puuhia Artjärven palvelutalossa



 Pöytä on saatu yhteisvoimin katettua

Maukasta ruokaa annostellaan itsenäisesti


 Ruokailun jälkeen onkin mukava pelata yhdessä Dominoa. Kaveria autetaan tarvittaessa.







keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Jatkuva istuminen?

Tässä hieman mietittävää:

http://www.iltalehti.fi/terveys/2014022518074737_tr.shtml

https://www.youtube.com/watch?v=VAufp2CWKDc



Mietitäänpä kuinka paljon asukkaammekin istuvat päivässä? Vuorokausi on tunnetusti 24h ja ikäihmiset usein nukkuvat vuorokaudesta vain murto-osan (4-5h keskimäärin) ja yhteisissä tiloissa (joiden kutsuvat löhösohvat tai parhaimmillaankin epämukavat lepotuolit suorastaan kerjäävät istumista) istutaan vuorokaudesta keskimäärin 14h ellei enemmänkin koko päivän aikana. Istutaan tuntitolkulla aamutoimien jälkeen ennen ruokailua ja sitten ruokaillessa istutaan ja sitten taas ruuan jälkeen mennään istumaan kunnes onkin taas seuraavan ruokailun ja istumisen aika ja askarrellessakin usein taas istutaan jne.

Voisimmeko tehdä asialle jotain? Olisiko mahdollista, että yhteiset tilat eivät olisikaan paikkoja jonne asukkaat aamusta toiseen ja vuorokaudesta toiseen - ohjataan istumaan tuoliriveihin TV:n ääreen. Olisiko mahdollista, että tulirivit yhteisissä tiloissa korvattaisiinkin luontaisella liikkumisaktiviteetillla?

Lepotuolien poistaminen yhteisistä tiloista laittaisi varmasti asukkaita kävelemään pitkin yhteisiä tiloja ja hoitokotien käytäviä joukolla. Muutama levähdyspaikka esim käytävälle kuin puistonpenkkinä olisi ehkä syytä jättää kun asukkaan tarvitsee huilata kävelyretkellään, mutta ymmärsitte varmasti mitä näin kärjistäen haen takaa?

Miksei sisälle voitaisi vaikka rakentaa keinotekoisesti puistotunnelmaa viherkasveineen ja muutaminen puistonpenkkeineen ja liplattavinen suihkulähteineen ja lintujen viserrystä vaikka CD levyltä? Aktivoiva ympäristö kutsuu liikkumaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Liian usein hoitokodeissa on passivoiva ympäristö, joka vain kutsuu lepotuoleihin istumaan ja TV vastaanotinta tuijottamaan.

Ajatelkaapa mitkä säästötkin siitä tulisi, kun asukkaat olisivatkin niin hyväkuntoisia että kaatuilumisetkin kalliine erikoishoitoineen vähenisivät minimiin (laadukkaat jarrusukat ja lattiapinnat huomioiden) ja asukkaat eivät tarvitsisi tiettyjä lääkkeitäkään, joilla hoidetut oireet johtuvat monet usein liian vähäisestä liikkumisesta? Pitkän istumisen jälkeen jalat helposti puutuvat ja koko keho on koukussa ja jännittynyt ja liikkeelle lähtö on vaikeaa ja sitten helposti kaadutaan.

Nyt tarvitaan uutta ajattelua ja innovatiivisuutta palvelukotien asukkaiden asuinympäristöjen ja elinolojen kehittämiseen.

tiistai 25. helmikuuta 2014

MUUTOS



Dementiaosaston tuolit lähtivät..... Kahvihuonetta meillä ei ole koskaan ollutkaan!

TIMONTALON YÖKLUBI 24-25.2.14






Tänäyönä Timontalon yöklubissa pelailtiin korttia ja sepäs olikin vasta jänskää ajanvietettä kun ei oikein nukuttanut.




Timontalon yöklubissa maisteltiin myös eksoottista lohikäärmehedelmää joka värjäsi maistajien kieletkin sinipunaisiksi. Uuden eksoottisen hedelmän maistaminen kuvasti hyvin sitä kuinka nyt puhaltavat uudet tuulet Aavan palveluissa ja aluksi moni vierastaa uusien hedelmien maistamista, mutta kun sitä kerran uskaltaútuu omaehtoisesti maistamaan niin helposti otetaan jo toinenkin maistipala.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kuinka meillä vietetään iltaa

Eräänä iltana yksi intervalliasiakkaistamme kysyi illan ratoksi jotain yhteistä tekemistä. Yksi hoitajista oli tuonnut kotoaan bingokoneen, mutta kukaan ei oikeen ollut ehtinyt sitä käyttää, joten päätin tarttua hetkeen.



Tästä lajista tuli niin suosittua että tämän jälkeen ei ole ollut viikkoa etteikö olisi bingottu, välillä joka ilta. Muutamia kertoja bingoilu on ollut täysin asukkaiden keskinäistä pelailua, mutta useimmiten on hoitaja saannut kunnian toimia bingoemäntänä. Parhaimaksi peliajaksi on muodostunut ilta, päivällisen ja iltapalan välillä kun on meillä ainakin täysin "tyhjää" aikaa. Jokaisella kuluu ilta vikkelämmin kun pelaillaan useampi kierros. Välillä jaetaan pieniä palkintoja, vihkoja, saippuoita, pikku pussukoita ym., mutta ne eivät ole pääasia. Kerta toisensa jälkeen pöydät täyttyvät innokkaista bingoajista, koskaan ei ole tarvinut kutsun kaikua tyhjille seinille. 


Tämän suosion myötä kului muovisista palloista numerot äkkiä ja eräiden arpajaisten tuotoilla ostimme sitten ryhmäkotiin täysin oman bingopelin. Eikä se ole koskaan piilossa, vaan aina näkyvillä ja käytettävissä. 

Innostava työkaveri

Tuossa viimevuoden puolella satuin avaamaan suuni muutaman kolleegan kuullen ja tämän jälkeen rupesi tapahtumaan ympäri Nastolan...





Itse en kertaakaan ole ollut "siveltimen" ääressä, mutta on ollut mukava seurata kuinka lumipallo lähti vyörymään varsinkin joulun alla :)





http://katariinanateljee.blogspot.fi/2012_12_01_archive.html

Vaikka lopulta yksiköistä löytyikin ikkunoille tarkoitettuja maaleja ja tusseja niin alkuun voi päästä ihan edullisinkin keinoin nimittäin piimällä (ja jos väriä haluaa niin mukaan vesivärejä) kuten viereisessä kuvassa on käytetty. Netin ihmellisessä maailmassa kerrotaan myös että sormiväreillä maalatessa mukaan voi sotkea vähän astianpesuainetta niin väri peseytyy paremmin pois ikkunasta.

Hyvä mieli ja yhteisöön kuulumisen tunne voi tulla hyvin pienestä...

Opettelemme täällä intervalliyksikössä asiakkaidemme kanssa kuinka saisimme toteutettu aktiivista ja mielekästä elämää ihan arkisista asioista lähtien. 


Meillä ei ole mitään listoja siitä kuka syö ja juo mitäkin, hoitajat jaksavat kysellä (välillä asukkaiden kyllästymiseen asti) jokaiselta mitä minäkin päivänä maistuisi, mieliteot pyritään toteuttamaan parhaan mukaan. Toki jokaista kannustetaan toteuttamaan mielihalut itsenäisesti esille laitetuista tarjoiluista. 
Arkisin käymme syömässä lounaan palvelukeskuksen ruokalassa, tällöin jokaiselle tulee hiema lenkkeilyä ja maiseman vaihtoa päivään, saataapa siellä tavata tuttujakin. Hoitajat ovat sopineet että kannustavat kaikkia joilla voimaat riittää osallistuumaan ruokansa valintaan tiskiltä.
 

Päivällisaikaan tarjoillaan ruuat pöytiin omassa yksikössämme, mutta tässäkin hoitajat ovat halunneet että valinnan vapaus säilyy ja näin ollen pyrkivät kattamaan ruuat tarjoiluastioissa pöytiin. Jokainen saa ottaa mieleisensä annoksen ja jos ei onnistu niin välillä vierustoveri auttaa tarjoilussa.





Useasti myös tiskit löytävät keräyskäryyn ja jopa tiskikoneeseen asti asiakkaiden toimesta, myös pöydät tulee pyyhittyä ja lattiat lakaistua.





Itse olen huomannut sen, että kun asikkaille antaa tilaa ja mahdollisuuden toimia itsenäisesti ja yhdessä muodostuu toisilleen tuntemattomistakin ihmisistä yhteisö. Mielestäni oikeus auttaa ei ole pelkästään hoitajilla, tarpeelliseksi tunteminen on yksi ihmismielen perustarpeista. Kun eletään yhdessä asiakkaiden kanssa arkea, annetaan mahdollisuus jokaiselle toteuttaa itseään. Hoitajan tehtävä ei ole olla jokaisessa välissä käsinensä eikä tarvitse jokaiseen asiaan puuttua. Pitämällä silmät ja korvat auki ja olemalla läsnä luodaan turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen voi kokea itsensä tärkeäksi ja osaksi yhteisöä. 
Hoitajana saan suuren onnistumisen tunteeen itsellenikin kun voin huomata asiakkaan auttaessa toista ylös tuolista molemmin puolisen onnistumisen kokemuksen ja hymyn tai kun ruokailu pöydässä sujuu täysin asiakkaiden keskinäisellä vuorovaikutuksella ja itse voin samaan aikaan keskittyä rauhassa pitämään omaa ruokataukoa. 
Aina ei tarvitse myöskään olla äänessä, vaan voi antaa asioiden tapahtua omalla painollaan. Tällöin voi oppia yllättäviä asioita asiakkaiden toimintatavaoista ja tottumuksista, itse olen törmännyt siihen että useimmilla on "halu" miellyttää ja vieraskoreutta jolloin pienelläkin sanomisella voi olla vaikutusta siihen mitä ja miten asiakas toimii. 

Siispä kun halutaan antaaa asiakkaillemme ihmisarvoinen elämä niin opetellaan hieman luopumaan siitä hoitajaroolista niissä asioissa joissa voidaan olla ihan vaan ihmisenä, osana yhteisöä yhdessä asiakkaidemme kanssa. 

Istutaan hiljaa tässä, ei siinä sen enempää
ja ollaan elämässä
ajatukset ilmaan jää.
Sinä tiedät ja minäkin tiedän, mikä on tärkeää.
Istutaan hiljaa tässä
ei siinä sen enempää.
Älä kysy, en osaa vastata kuitenkaan.
Sinä sen jo tiedät ja minäkin kohta
Tämä hetki on tärkeää.
Istutaan hiljaa tässä, niin aikakin pysähtyy.
Sinä tiedät ja minäkin tiedän
Ei tässä sen enempää.
 - Heli Pukki-

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Rentolassa nähdään

Kiitos mukavista päivistä Kielorannassa. Seuraavan kerran me näemme lähipäivien merkeissä Rentolassa 9.6. Viekää tuotekehitystöitä eteenpäin, kirjoittakaa etenemisestä aktiivisesti blogiin ja lisätkää kuvia Pinterestiin. Ottakaa yhteyttä minuun, jos tarvitsette apuja!

Kielorannan päiviin liittyen toivottavasti teillä on aikaa käydä vastaamassa lyhyeen
palautekyselyyn tästä linkistä >




lauantai 22. helmikuuta 2014

Näkyvyyttä! :)

Hei! Lisätkää yksiköidenne blogeihin linkit Dream Team Rakentajien-pinterestiin, kaikkiin Aavan alueen blogeihin sekä dream team rakentajat ja raivaajat-blogeihin! Näin saamme enemmän näkyvyyttä! Tack!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Yöemännän leipomo jatkaa toimintaansa


Leipomo on jatkanut toimintaansa. 
Tämä piirakka valmistui aamupalavaihtoehdoksi.
Yöllä aamun hämärinä tunteina on kyselty "onko tänä yönä leivottu". Kuinka ihana onkaan saada aamulla rauhassa kaikessa hiljaisuudessa juoda kahvit ja syödä suolaista.

 
 '

Leipomo toimii myös päiväsaikaan. Tässä valmistuu päiväkahville omenapiirakkaa ja pipareita.






Tahdon tehdä
Tahdon koskea
Tahdon haistaa
Tahdon maistaa


-Päivi Avikko