Sitten, kun en enää muista nimeäni.
Sitten, kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten, kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet
muistoissani pieniksi jälleen.
Sitten, kun en enää ole tuottava yksilö.
Kohdelmaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta, antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus.
Tämä teksti oli pakko kirjoittaa kirjasta: " Vanheneminen kielletty?", Simo Ylikarjula, 2011
Herättää ajatuksia
Ansa Lemetti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti