torstai 27. maaliskuuta 2014

Proud Age -facebook sivulta poimittuna tännekin ilahduttamaan:

Omaa elämää loppuun asti? Elina Raunio on kirjoittanut ilmiömäisen, koskettavan ja hersyvän hienon hoivatoiveensa Eve Mantun Kurittoman kokouksen "Omaa elämää loppuun asti" innoittamana. Tämä kirjoitus kiteyttää paljon myös vanhustyön syvimmästä olemuksesta, jota ei löydy oppikirjoista. Kiitos Elina! Lukekaa ihmeessä tämä!

"Parahin hoitohölökunta sekä surevat omaiset!

Olen harmikseni joutunut tilaan, jossa luultavasti pötkötän petissä enkä pysty puhumaan. Se on minulle erittäin epäluonteenomaista, sillä koko elämäni ajan persoonaani on leimannut katkeamaton kalkatus. Suonette siis anteeksi, jos vaikutan kärttyisältä. Olen vain turhautunut, kun en pääse pulisemaan. Älkää ottako henkilökohtaisesti.

Yllämainituista syistä annan näin kirjallisesti muutaman käyttöohjeen, joilla elämänlaatuani luultavasti eloni loppumetreillä voisi ystävällisesti pitää siedettävänä.

Inhoan sydämeni pohjasta kaikenlaista piipitystä, hissuttelua, hiippailua ja nysväämistä. Tämä koskee sekä konkretiaa että asennetta. Vikisevät laitteet ja ihmiset tulee poistaa kuuloetäisyydeltäni. Kuulosta puheenollen, se on vähän alentunut jo viisikympisenä, eikä tätä lukiessanne luultavasti ole ihmeparantunut. Puhukaa siis minulle, minua kohti, kuuluvalla selkeällä äänellä. Kiitos.

Nimeni on Elina, tai Eltzu, tai Ellu, tai voitte toki kekata jonkin uuden lempinimen, vaikka Riivinrauta. Vappu Elina on vain se virallinen, minä en ole Vappu. Minun äitini on Vappu, joten älkää ruvetko sekoittamaan selviä asioita enää viime metreillä. Myöskään nimeni ei ole Potilas. Ikinä.

Rakastan selkeyttä, suoruutta ja rätväkkää menoa.

Jos siis esimerkiksi olen paskonut vaippaani legendaariset tortut, älkää herrantähden ryhtykö noloilemaan puolestani. Ilahdun huomattavasti, jos reipas hoitsu hihkaisee ”jösses mikä jööti” ja parhaassa tapauksessa kutsuu kollegankin ihmettä ihailemaan. Itseironia on nannaa ja tilannekomiikasta on otettava kaikki riemu irti!

Samoin odotan, että lääkäri lausuu suoraan minulle selvät sävelet. Mielellään saa katsoa silmiin, tykkään semmoisesta. Eikä siis tarvitse suotta sievistellä. ”Voihan räkä, sun maksa kuule poksahtaa hetkellä millä hyvänsä” on sata kertaa tervetulleempi ilmaisu kuin epämääräinen lääketiedelatinan mumiseminen hoitohenkilökunnalle pääni yli, saati potilastietokansiolle.

Jos hoitsuille tulee hysteerinen väsykikatushepulikohtaus, paetkaa ihmeessä minun huoneeseeni sitä potemaan! Haluan kuulla levotonta horinaa, pidäkkeetöntä hyrskintää ja pissithousuunkäkätystä! Huoneessani sopii myös juoruilla ääneen. Keittiöpsykologiset pohdinnat ovat erittäin tervetullutta ajanvietettä. Koskapa olen näköjään puhekyvytön, olen aiempaakin luotettavampi Kuuleva Korva. Antaa tulla siis vaan, kyllä minua kiinnostaa.

Älkää hypistelkö! Minuun saa tarttua ihan kunnolla, kunhan ei työnnä kylmiä teräviä sormenpäitä kipeästi ihooni. Varmat otteet ja määrätietoinen meininki, kiitos.

Jos hoitohuoneeni katossa on loisteputkivalaisin, olkaa hyvä ja poistakaa se välittömästi. Ei ole hei iso juttu, jos joku reiska yhden kerran kiipeää tikkaille ja ruuvaa sen saamarin hököttimen irti sieltä! Vihaan loisteputkivalaisimia yleensä, mutta aivan erityisesti katoissa, kertakaikkiaan vihaan! Jos joudun voimattomana tuijotamaan sellaista viime henkäyksilläni, suutun niin silmittömästi että luultavasti joudun helvettiin ihan vain kiukkuisuuttani.
Huoneessa on luultavasti jokunen vapaa pistoke. Tyrkätkää siihen tai niihin nätti simppeli pöytälamppu, kangasvarjostimella kiitos. Valoa saa olla, mutta useissa pisteissä pehmeänä ja lämpimänä.
Sinne kattoon voisi laittaa jotain nähtävää, kattokaas kun kumminkin kattelen kattoon. Hunks-juliste?

Älkää taivaan tähden laittako mihinkään mitään rimpsuja ja hipsuja ja pinkkiä ja pastellivärejä. Sairastun pelkästään niistä! Turkoosia, koboltinsinistä, ferrarinpunaista, oranssia, kunnon värejä ja selkeitä kuvioita. Kukista tykkään, niitä saa tuoda, kunhan laitatte ne niin että minäkin näen ne.

Radio olisi kiva. Kaikkein kivointa on, jos siellä joku puhuu. Puhuu siis kuuntelijalle, minulle, ei keskenään keskinäistä kivaa hehehee studiossa omista housunsisäisistä tapauksistaan hehehehee. Ihan semmoinen älyllinen puhe on pop. Älyllinen saa mieluusti olla samanaikaisesti hauskaa tai edes kiinnostavaa. Kiinnostavaa on kaikki.
Yllättäen pidän myös ajoittaisesta hiljaisuudesta, joten älkää antako sen toosan kaiken aikaa mölistä. Radiota ei kuitenkaan ikinäkoskaan saa sulkea kesken kappaleen tai lauseen! Ikinä! Tulee heti rytmihäiriö, kokeilkaa vaikka!

Huoneeseeni saa mieluusti roudata kissoja, koiria, pienempiä (käytännön kokorajoite) hevosia, lampaita, marsuja, liskoja ja suurikokoisia käärmeitä. Tykkään kaikista semmoisista kovasti.

Aivan erityisesti riemastun veikeiden vesseleiden ja täräköiden tyttösten läsnäolosta. Varsinkin tuttisuuikäisten seura on sellaista, johon en koskaan kyllästy. Myös tutin hyljänneitä saa oikein mielellään tuoda kalmopetini ympärille pörräämään. He voisivat kertoilla hyviä juttuja vapaasti omin sanoin. Pyytäkää heitä piirtämään jotakin ja kertomaan samalla, mitä kuvissa tapahtuu.

Tutuntutuille tiedoksi, että kyllä minua saa tulla katsomaan. Olisikin aika vänkä nähdä vielä viime metreillä semmoisia naamoja, jotka ovat netistä tuttuja mutta joita ei ole tullut tavattua. Tulkaa reippaasti morjestamaan, vaikka vaan sen yhdenkin kerran. Suklaata saa tuoda, jos pystyn sitä syömään. Saa tulla myös tyhjin käsin, ja ihan vain uteliaisuuttaan mulkoilemaan mua. Esittäytykää toki, voi olla etten tajua kuka siinä vuoteen vierellä patsastelee.

Kaiken kaikkiaan: taidan tehdä kuolemaa, kun tätä luette. Älkää ottako sitä niin vakavasti. En hetkeäkään olettanut, etteikö tämä vaihe koskisi minuakin. Kamoon, kannat kattoon loppuun saakka! Vollottaakin saa, itsekin olen aikamoinen liikkispillittäjä. Mutta josko enempi sitä naurua järjestyisi, niin olisi viihtyisämpää kuolla kupsahtaa.

Kiitos ja anteeks!"

Täysissä ruumiin ja sielun voimissa, tositarkoituksella, Porvoossa 16.3.2014
Elina Raunio



PS. tässä tuo alussa mainittu innoituksen lähde, eli radio ohjelman linkki: http://areena.yle.fi/radio/2121137

1 kommentti:

  1. ps. kannattaa tutustua muutenkin kyseiseen toimintaan esim. täällä: http://www.proudage.fi/mika-proudage

    VastaaPoista